Yhtä Jeesuksen tunnetuimmista vertauksista, tuhlaajapojan tarinaa (Luuk. 15:11–32), on usein luettu opetuksena Jumalan armosta syntistä kohtaan. Mutta voisiko tätä kertomusta lähestyä myös näkökulmasta, jossa tuhlaajapojan matka kuvaa uskosta luopumista ja siihen palaamista? Tässä blogissa pureudutaan siihen kysymykseen, voiko uskosta luopunut todella palata Jumalan armoon? Antaako Raamattu toivoa langenneelle?
Raamatusta löytyy useita vakavia varoituksia, jotka osoittavat, että uskosta luopuminen ja pelastuksen menettäminen ovat mahdollisia. Myös rankka synninteko voi ilmentää ihmisen omaa luopumusta Jumalasta, mikä tarkoittaa loppujen lopuksi epäuskoa.
- "Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi" (Joh. 15:6).
- "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte tulla vanhurskaiksi lain kautta, olette langenneet pois armosta" (Gal. 5:4).
- "Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy" (Hepr. 10:38).
Seuraavat jakeet ovat varmin ja selkein todiste siitä, että ihminen voi menettää Jumalan armon omalla luopumuksellaan: "Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia, mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen" (Hepr. 6:4–6).
Nämä ja muut vastaavat jakeet todentavat, että uskosta luopuminen ei ole pelkkä teoreettinen riski, vaan Raamatun mukaan se on todellinen mahdollisuus. Mutta samalla on tärkeää kysyä, tarkoittaako se, ettei paluu Jumalan armoon ole mahdollista? Vai onko Jumalalla vielä armoa sille, joka katuu aidosti? Vaikka Hepr. 6:4–6 näyttäisi ottavan jyrkän kannan paluun suhteen, niin pohditaan tätä kysymystä vielä laajemmin.
Tuhlaajapoika tässä suhteessa
Voisiko tuhlaajapojan vertaus olla myös kuvaus uskosta luopumisesta ja paluusta? Tuhlaajapojan tarinassa nuorempi poika pyytää isältään osuutensa perinnöstä ja lähtee 'kaukaiseen maahan', missä hän tuhlaa kaiken omaisuutensa. Tässä kertomuksessa voidaan nähdä:
- Isä edustaa Jumalaa
- nuorempi poika kuvaa ihmistä, joka tietoisesti katkaisee yhteyden Jumalaan
- kaukainen maa kuvaa elämää ilman Jumalaa, ehkä jopa paheessa ja synnissä
- paluumatka kuvaa sisäistä heräämistä, katumusta ja halua palata Jumalan yhteyteen
- Isän vastaanotto osoittaa Jumalan ehdotonta armoa ja halua antaa anteeksi
- Isä ei vaadi selityksiä tai rangaistuksia. Hän juoksee vastaan, syleilee poikaansa ja järjestää juhlan.
"Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt" (Luuk. 15:24). Tässä keskeisiä ovat sanamuodot: minun poikani oli kuollut (erossa Jumalasta), mutta hän heräsi eloon (uskossa), hän oli kadoksissa (kadotettu), mutta nyt hän on löytynyt (armossa uskon kautta pelastettu).
Muita esimerkkejä paluusta
Tuhlaajapoika ei ole ainoa esimerkki Raamatussa siitä, että paluu on mahdollinen.
- Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti, mutta sai anteeksi (Joh. 21:15–19).
- Daavid lankesi murhaan ja aviorikokseen, mutta teki parannuksen, joten Herra vapautti hänet tästä synnistä. Jumalan armoa tasapainottaa kuitenkin oikeudenmukaisuus, joten Daavid joutui maksamaan kalliisti synneistään (2. Sam. 12:9-14; Ps. 51).
- Johannes kirjoittaa: "Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1. Joh. 2:1).
Vaikka Raamatun varoitukset luopumuksen todellisuudesta ovat vakavia, niin Raamattu myös osoittaa, että paluu Jumalan armoon on mahdollinen niille, jotka aidosti katuvat ja kääntyvät Jumalan puoleen. Hepr. 6:4–6 kohdissa voimme takertua myös sanoihin: "Mahdotontahan on auttaa" ja "Ei heitä voi toistamiseen johdattaa", jotka näyttäisivät avaavan tulkinnallisen tien omaehtoiselle ja syvälle katumukselle.
Raamatusta löytyy myös aivan konkreettisia jakeita, jotka todentavat Jumalan armoon palaamisen mahdollisuudesta: "Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon" (Room. 11:23).
Entä vanhempi veli?
Tuhlaajapojan tarinan ehkä yllättävin osa liittyy vanhempaan veljeen, joka ei osaa iloita veljensä paluusta. Hän kokee vääryyttä, jopa katkeruutta. Isä vastaa:
- "Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun" (Luuk. 15:31).
Tämä muistuttaa, että armo ei ole nollasummapeliä. Jumalan hyvyyttä toiselle ei tarvitse kadehtia, sillä armo toiselle ei ole pois itseltä, vaan se on merkki Jumalan rakkaudesta.
Onko toivoa langenneelle?
Kysymys kuuluu, voiko Jumalasta luopunut palata takaisin armoon? Raamatullisin perustein vastaus on kyllä. Tuhlaajapojan vertaus on yksi Raamatun kirkkaimmista julistuksista siitä, että Jumala odottaa syntisen paluuta. Hän ei torju katuvaa, vaan ottaa hänet luokseen ilolla.
Jos tunnet, että olet ollut poissa Jumalan luota, olipa kyse teoista, välinpitämättömyydestä tai jopa vakaasta uskosta luopumisesta, niin tuhlaajapojan tarina kertoo: sinäkin voit palata uskon kautta.
--
