Uskon mekanismi

Ymmärrämme, että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4), ja pelastus on yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa (Ef. 2:8–9; Joh. 3:18). Usko syntyy Jumalan aloitteesta, mutta ihminen on itse vastuussa omasta vastauksestaan (Joh. 6:44; Luuk. 14:16–24). Tämä ilmaistaan Kristuksen omissa sanoissa: "Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15; Joh. 10:9). Pelastuksen estää tosisynti, epäusko, joka on todellista luopumusta Jumalasta: "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun" (Joh. 16:9; Joh. 3:16,18,36; 2. Piet. 3:7; Ilm. 20:15).

Tämä tarkoittaa, että Jumalan ja ihmisen toiminta eivät ole pelastustapahtuman symmetrisiä osapuolia, vaan Jumala on pelastuksen tekijä, ihminen vastaanottaja, joka voi kuitenkin torjua Jumalan armon. Toisin sanoen, usko on Jumalan vaikutusta ja torjuminen on ihmisen oman vastuun reaktio. Pietistikirkko kutsuu tätä näkemystä maltilliseksi synergismiksi.

Pelastus ei perustu siihen, että syntyy tiettyyn kirkkoon, vaan pelastus on yksin omakohtaisesta uskosta Kristukseen. Se ei ole uskon suorittamisen tai ulkoisten sakramenttien varassa, vaan armo on jo yksin Kristuksen ristin tähden totta. Tämä tarkoittaa, että pelastus ei ole ihmisen oma teko tai ansio (Ef. 2:8-9), vaan usko on sydämen hyväksyvä asenne armoon ja evankeliumiin, siihen, mikä jo on: "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Tit. 2:11). Tämä antaa vahvan pelastusvarmuuden ja uskon selkeyden. 

Uskon perusta on yksin Raamattu

Vaikka omakohtainen usko ja elävä yhteys Jumalaan ovat välttämättömiä, yhtä tärkeää uskovalle on myös Raamatun ymmärrys, joka todistaa meille Jumalan ilmoituksen luomisesta, lankeemuksesta, sovituksesta, Kristuksen paluusta ja iankaikkisesta elämästä. Raamattu avaa sen, miten ihminen voi pelastua ja elää Kristuksessa Uuden liiton evankeliumin aikana.

Kristuskeskeinen usko

Raamatun ymmärrys tarkoittaa, että elämme Kristuskeskeistä uskoa, jonka keskiössä ei ole Mooses ja uhripalvonta, vaan elämä Kristuksessa, jossa Kristus on täyttänyt kaiken vanhan täydellisesti ja kertakaikkisesti ristillä: "Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus" (Joh. 1:17). Risti ei ole vain sovitus, vaan sen universaali ja ajaton vaikutus muutti kaiken entisen, nykyisen ja tulevan.

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9, KR 38).

Sola-periaatteet

Pietistikirkko tuo esiin protestanttisen uskon keskeiset sola-periaatteet (pelastus on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta, yksin Raamatun perusteella ja yksin Jumalan kunniaksi), joihin vastataan suoraan uskolla, kirjaimellisesti, ilman ehtoja. Nämä tiivistyvät erityisesti jakeissa Ef. 2:8-9.

Pietistikirkon reformipietismi

Reformi: jatkuva paluu Raamatun perusteisiin ja aikaisempien tulkintojen raamatullinen arvioiminen.
Pietismi: henkilökohtainen usko, rukous, Raamatun tutkiminen ja eläminen Kristuksessa.
Kokonaisteologia: yksittäistä oppia ei ratkaista erillään muusta Raamatun ilmoituksesta.

Lyhyitä vastauksia suuriin kysymyksiin

Onko Pietistikirkko ainoa seurakunta, jossa pelastuu?

Pelastus on yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa, kirkosta tai uskonsuunnasta riippumatta (Ef. 2:8–9). Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat (1. Tim. 2:4).

Miksi Jumalaan pitää uskoa?

Kun hyväksyt Jumalan pelastuksen armon uskossa (Ef. 2:8–9), sinulla on mahdollisuus päästä tämän maallisen elämän jälkeen iankaikkiseen elämään Jumalan läsnäoloon ja valoon: "Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän" (1. Joh. 2:25; Joh. 6:39). Pelastuksen esteenä on epäusko, joka on tosisynti, sillä se torjuu Jumalan armon lahjan. Epäuskon seurauksena on kadotus (Joh. 16:9; Joh. 3:16,18,36).

Miksi Jumala antaa pahojen asioiden tapahtua?

Jumala antoi ihmisille oman tahdon ja valinnanvapauden (Mark. 1:15; Joh. 10:9), joten pahat asiat tapahtuvat pääosin ihmisten omien valintojen seurauksena sekä yksilötasolla että yhteiskuntatasolla. 

Jumala pyrkii myös herättämään ihmisiä kuoleman todellisuuteen yksilöitä ja yhteiskuntia koskevien tragedioiden kautta, sillä kuolema on meille kaikille varma tässä elämässä. Kuolema voi myös yllättää meidät, sillä kenellekään ei ole luvattu seuraavaa tuntia elinaikaa. Kun maallinen elämä päättyy äkillisesti, kääntyminen Jumalan puoleen on liian myöhäistä. Epäuskon seurauksena on lopullinen ero Jumalasta, jota Jumala ei halua (1. Tim. 2:4; Joh. 3:18).

Herätys voi joskus tuntua epäoikeudenmukaiselta, mutta Jumala näyttää murhehetkien kautta uskossa pelastumisen mahdollisuuden. Kun hätä on suuri, ihminen kääntyy usein Jumalan puoleen. Voit pelastua hyväksymällä Jumalan armon uskossa Kristukseen (Ef. 2:8-9).

Miksi kaikki ihmiset eivät pääse Jumalan luokse?

Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan (1. Tim. 2:4), joten Jumala ei estä pelastusta, vaan sen estää ihmisen epäusko.

Epäusko torjuu Jumalan pelastuksen armon (Joh. 3:16,18,36; Matt. 11:6). Kun hyväksyt Jumalan armon lahjan uskossa Kristukseen (Ef. 2:8-9; Room. 10:9-10), niin tämän maallisen elämän jälkeen sinulle avautuu mahdollisuus päästä ikuiseen elämään Jumalan läsnäolossa ja valossa: "Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän" (1. Joh. 2:25; Joh. 6:39; Ilm. 22:3-5).

Ovatko Pietistikirkko ja sen tehtävät kaikille avoimia?

Kyllä. Pietistikirkko ei aseta esteitä Jumalan kutsulle, sillä seurakunta ei ole vain valittujen yhteisö. Kristus ei opettanut erottelemaan ihmisiä, vaan ottamaan syntiset yhteyteensä, joten jokaisella uskovalla on oikeus osallistua seurakuntaelämään ja kaikkiin sen tehtäviin ilman syrjintää tai kirkollista sortoa.

Sukupuoli, siviilisääty, seksuaalinen suuntautuminen tai muu kategoria ei oikeuta rajaamaan ketään pois seurakunnan, pelastuksen sanoman tai hengellisen palvelutyön ulkopuolelle. Kirkko ei aseta muureja ihmisen ja Jumalan välille, eikä tuomitse ketään; yksin Kristus tuomitsee elävät ja kuolleet.

  • "Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen" (Room. 14:10).
  • "Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi" (Apt. 10:42; 2. Tim. 4:1).
  • "Jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä" (Jaak. 2:9).
  • "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" (Matt. 7:1).
  • "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne" (Joh. 13:34).

Seurakunta on kutsuttu opettamaan ja elämään Kristuksen rakkauden mukaan. Tervetuloa seurakuntaan.

Mikä on Pietistikirkon apupastori?

Pietistikirkko kouluttaa apupastoreiksi henkilöitä, jotka haluavat käynnistää oman pienseurakunnan kotipaikkakunnallaan. Työhön opitaan kasvamalla seurakunnan mukana käytännön tehtävissä sekä joustavan koulutuksen kautta. Harjoitusjakson jälkeen seurakunta voi pyytää apupastorin seurakuntapastoriksi. Toiminta on aluksi osa-aikaista, mutta tavoitteena on seurakunnan kasvun myötä päätoimisuus. 

Keskeinen ymmärrys armosta ja pelastuksesta

Reformipietismin erityisyys ei ole siinä, että se opettaa armoa, uskoa ja Kristuksen sovitusta. Sen erityisyys on siinä, että se erottaa raamatullisesti toisistaan (1) Kristuksessa jo toteutuneen, koko ihmiskuntaa koskevan ehdottoman armon ja (2) tämän armon uskossa hyväksymisen sekä siitä seuraavan pelastuksen. Kristuksen sovitustyö on jo muuttanut ihmisen aseman: perisynti jää turmelukseksi ja taipumukseksi pahaan, mutta kadottava syyllisyys on jo sovitettu. Kadotuksen ratkaiseva tekijä on siksi epäusko eli Kristuksessa annetun armon torjuminen (Joh. 3:18; Joh. 16:9). Voidaan sanoa, että armo on jo oleva todellisuus, usko on tie ja pelastus on päämäärä. 

Toiminta ja oppi pähkinänkuoressa

Pietistikirkko on itsenäinen kristillinen tunnustuskunta ja seurakunta Suomessa, joka edustaa reformipietismiä. Toisin kuin historiallinen pietismi, joka syntyi 1600-luvulla luterilaisen kirkon sisäisenä uudistusliikkeenä, Pietistikirkko rakentuu alusta alkaen itsenäiseksi kirkkokunnaksi. 

  • Teologiset periaatteet: Pietistikirkko korostaa perinteisiä protestanttisia periaatteita kirjaimellisesti: Raamattua ainoana auktoriteettina (sola Scriptura) sekä pelastusta yksin armosta ja yksin uskosta Kristukseen (sola gratia, sola fide, solus Christus).
  • Pelastus: Kristuksen risti toi armon, avasi taas yhteyden Jumalaan, mutta pelastus todentuu ihmisessä yksin omakohtaisen uskon kautta.
  • Seurakuntatapa: Toiminta sijoittuu perinteisen jumalanpalveluselämän ja vapaamuotoisen kristillisyyden välimaastoon. Seurakunnan tapa toimia on yhteisöllinen ja vapaamuotoinen, mutta yhdenmukaisen teologian sisällä, jossa vältetään liturgisten traditioiden lisäksi myös yltiökarismaattista korostusta. Tapaa voi kuvata maltillisena omakohtaisen uskon kristillisyytenä.
  • Yhteisöllisyys: Toiminnan keskiössä ovat Raamatun opetus, rukous sekä kaikkien uskovien yhdenvertaisuus.

Reformipietismi pyrkii palauttamaan keskiöön sen kysymyksen, mitä Raamattu todella opettaa ja voidaanko yksin Raamattua lukemalla löytää omalle uskolle perusteltu kokonaisnäkemys ilman, että oppia tai näkemystä pitää selittää Raamatun ulkopuolisella teorialla. Lue lisää.

SOLA FIDE, SOLA GRATIA, SOLUS CHRISTUS, SOLA SCRIPTURA - SALUS DONUM DEI