UT:n keskeinen kohta 'Pelastettu Jumalan armosta' pureutuu kristinuskon ytimeen

Yksi Uuden testamentin teologisesti keskeisimmistä kohdista on jakeissa Ef. 2:8-9. Tämä kohta muodostaa myös Pietistikirkon kristillisten oppien ja periaatteiden ytimen. Kun Raamattua luetaan, monet jakeet 'vain luetaan' ja jatketaan eteenpäin, mutta blogissa mietimme näitä keskeisiä jakeita ja niiden merkitystä tarkemmin kristinuskon ja uskovan kannalta.

• "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9, KR 38).

Armosta te olette pelastetut

Armosta tarkoittaa tässä yhteydessä ansaitsematonta. Voidaan nähdä, että pelastuksen alkuperä on täysin ja yksin Jumalassa, ei ihmisen moraalisuudessa, tahdossa, valinnassa tai uskonnollisuudessa. Pelastus on Jumalan armoa, joten se ei ole mitenkään ansaittua.

Kun huomioidaan aikamuoto, te olette pelastetut (on teidät pelastanut, KR 92), huomataan, että tämä on jo tapahtunut menneessä, mutta vaikuttaa yhä nykyhetkessä. Pelastus on Jumalan toteuttama, Jumalan armosta ihmiselle antama, täydellinen ja valmis tapahtuma. Tämä ei ole enää mitenkään jatkuva ihmistekojen prosessi.

Pelastus tarkoittaa mahdollisuutta päästä tämän maallisen elämän päättymisen jälkeen ikuiseen elämään Jumalan läsnäoloon ja valoon.

Uskon kautta

Te olette pelastetut uskon kautta, joten usko on väline, ei syy. Näin ollen uskolla itsellään ei ole 'ansioarvoa', vaan se on sydämen vastaanottava ja hyväksyvä asenne Jumalan armoon. Se toimii kuin avoimena kätenä, joka ottaa armon vastaan. Raamattu ei opeta uskon vuoksi, vaan uskon kautta. 

Ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja

Toisin sanoen, pelastus ei ole itse ansaittua, vaan Jumalan lahja. Tämä korostaa pelastuksen lähtökohtaa ja alkuperää; pelastus on lähtöisin Jumalasta. Tämä tarkoittaa, että ihminen ei itse ansaitse tai aiheuta pelastusta, vaan armo on annettu lahjana. Ei edes usko ole itsestään syntyvää, vaan Jumalasta.

Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi

Tämä torjuu täysin ja yksiselitteisesti kaiken ihmiskeskeisen pelastusopin. Mikään ihmisen teko, moraalinen elämä, uskonnolliset rituaalit tai traditiot, yhteisön jäsenyys tai mikään ihmiseen ehdollistettu asia ei mahdollista, edesauta tai ansaitse pelastusta. Eikä myöskään estä pelastusta. Pelastus ei perustu ihmisen tekoihin. Pelastuksen 'syy' on yksin Jumalassa. Ihminen on pelastuksessa vastaanottaja.

Miten tätä on ajateltava?

Nämä jakeet tarkoittavat, että Jumala yksin toimii pelastuksessa, joten ihminen ei avusta eikä ansaitse pelastusta. Armo on Jumalan lahja, joka on jo annettu ihmiselle. Usko ei ole teko, jolla ihminen voisi itse ansaita armoa, vaan usko on sydämen hyväksyvä asenne jo lahjaksi saatuun armoon ja evankeliumiin, jonka kautta vastaanotetaan lopullinen pelastus, iankaikkisuus Jumalan omassa läsnäolossa ja valossa.

Armo on kristinuskossa keskeistä; kaikki lähtee armosta, ei vaatimuksesta. Jumala ei valikoi ihmisiä, vaan kaikki ovat yksin Kristuksen ristin tähden Jumalan armossa. Tämä on Uuden testamentin ydinsanoma. Pelastuksen perusta on Jumalan yksinomainen ja suvereeni armo, joka tunnustetaan myös protestantismin sola-periaatteissa: Soli Deo gloria – kunnia yksin Jumalalle. Pelastuksen ja kristinuskon lähtökohtana on Jumalan korottaminen, ei kirkon, ei ihmisen, ei minkään muun kuin yksin Jumalan.

Armo on totta jo nyt

• "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9, KR 38).

Meidän ei tarvitse kysyä: "Kelpaanko minä Jumalalle?" sillä armo on jo annettu Jumalan lahjana. Armo ei perustu tekoihin, uskovan asemaan, tietyn ryhmän jäsenyyteen tai mitenkään ihmiseen itseensä. Pelastus on yksin Jumalan armosta, jonka ihminen hyväksyy uskossa Kristukseen.

Sola-periaatteet ja Ef. 2:8-9

Näissä jakeissa (Ef. 2:8-9) tiivistyvät myös sola-periaatteet.