Pietistikirkon keskeisin ymmärrys lähtee siitä, että Kristuksen ristinsovitus on universaali, ajaton ja kertakaikkisen täydellinen: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19, KR 38). Tämä tarkoittaa, ettei mikään ihmisen oma teko tai kirkollinen rituaali voi enää täydentää Jumalan omaa tekoa.
Kristuksen risti ei jättänyt mitään epäselvää, vaan Jumalan armo tuli todeksi kaikille ihmisille yksin Kristuksen uhrin kautta. Risti ei ole kuitenkaan vain sovitus tai vain yksi tapahtuma pelastushistoriassa, vaan pelastushistorian keskipiste, joka muutti kaiken entisen, nykyisen ja tulevan.
Uuden testamentin keskiössä on lankeemuksesta periytyvän synnin sovitus, joten perisynnin syyllisyys on täydellisesti ja lopullisesti poistettu, mutta sen vaikutus, ihmisen taipumus pahaan ja syntiin, säilyy vielä tässä ajassa: "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän" (Room. 5:18).
Perisynti ei kuitenkaan ole vain sivuhuomautus lankeemuksessa, jonka voisi helposti ohittaa ilman vakavaa pohdintaa, sillä se vaikuttaa tässä ajassa ihmisen syntymästä lopulliseen pelastukseen asti. Ensimmäinen kysymys kuuluu silloin, mikä kadottaa, kun perisynnin syyllisyys on poistettu? Tästä kysymyksestä kristinusko alkaa avautua siten kuin Raamattu opettaa.
Syntyperäinen armo
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5:19, KR 38), eli Jumala sovitti maailman Kristuksessa, mikä tarkoittaa, että Jumalan armo on jo totta kaikille (Tit. 2:11, Room. 5:15). Kukaan ei synny enää valmiiksi erossa Jumalasta, vaan Jumalan armossa ja yhteydessä, syntyperäisessä armossa, yksin Kristuksen ristin tähden, joten perisynti ei voi johtaa kadotukseen. Jumala ei kuitenkaan pakota ketään pelastukseen, joten sen voi yhä torjua epäuskossa: "Autuas se, joka ei minua torju" (Luuk. 7:23). Jumalan armon mahdollistama pelastus todentuu ihmisessä uskon kautta, mutta usko ei ole ihmisen oma teko tai ansio, vaan sydämen hyväksyvä asenne annettuun armoon ja Kristuksen evankeliumiin, siihen mikä jo on totta: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8–9). Näin näemme, että ihminen pelastuu uskon kautta, joten epäusko torjuu Jumalan armon täysin: "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun" (Joh. 16:9; Joh. 3:18).
Raamattu todentaa meille jo nyt, että epäusko on tosisynti, jota ei voi saada anteeksi tämän maallisen elämän päättymisen jälkeen, vaan se johtaa kadotukseen. "Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan" (Joh. 3:18 ks. myös 16,36; Ilm. 20:15). Kadotus ei siis johdu perisynnistä, vaan Jumalan armon torjumisesta.
Avain Raamattuun
Tämä antaa avaimen, joka avaa Raamatun jakeet ristiriidattomasti toisiinsa nähden. Tämä ei ole vain teoreettista teologiaa, vaan se muodostaa koko uskon perustan, joka muuttaa ajattelua kristinuskoon, evankeliumin sanomaan ja jokaisen uskovan käytännön elämään. Usko on todellista ja konkreettista, mikä tekee parannuksen tarpeesta koko elämän mittaisen. Tämä korottaa Raamatun opetuksen mukaisesti Jumalan armoa ja Kristusta Herrana ja pelastajana (Soli Deo gloria). Se syventää myös ristin monia kokonaisvaltaisia tapahtumia (ei vain sovitusta), jotka avaavat Kristuskeskeisen uskon todellisuuden. Pelastushistoriassa elämme nyt Kristuksen paluun odotuksen aikaa Uuden liiton evankeliumissa.
Näitä jakeita: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8–9) voidaan pitää protestantismin peruskivenä, jossa ristin kertakaikkinen ja täydellinen riittävyys Jumalan omana tekona avaa koko Raamatun ymmärryksen.
Miksi Pietistikirkko?
Monet meistä ovat kasvaneet kansankirkossa, mutta kokeneet sen käytännön (käytäntö ohi teorian) olevan ristiriidassa "yksin Raamattu" -periaatteen kanssa. Vaikka oppi olisi kuinka vanha ja vaikutusvaltainen tahansa, jos sille ei löydy Raamatun jakeiden suoraa tukea tai jos oppi asettuu suoraan Raamatun jakeiden ja opetuksen esimerkkien vastustamiseen, silloin on uskallettava kysyä: onko se kristinuskoa?
Tämä kysymys oli juurisyy 1500-luvun reformaatioon (uskonpuhdistukseen), jossa reformaattorit halusivat palata katolisen tradition sijaan Raamatun evankeliumiin. Tästä syntyivät protestanttiset näkemykset, kuten luterilaisuus ja kalvinismi. Mutta tämä työ jäi silloin vielä kesken, ja vaikka siitä ei juuri ääneen puhuta, luterilainen traditio korvasi meillä katolisen tradition, ei yksin Raamattu ja Kristuksen evankeliumi.
Kun ymmärrämme, että Kristus on jo lunastanut meille Jumalan armon ja yhteyden, ja yksin usko Kristukseen pelastaa, silloin tämä muuttaa koko kristinuskon ymmärryksen Raamatun opetusta vastaavaksi. Pietistikirkko palaa Kristuksen evankeliumiin ja alkukristillisen uskon yksinkertaisuuteen.
Pietistikirkko avaa hengellisen kodin kaikille, jotka etsivät selkeää ja Kristuksen luottamukseen perustuvaa uskoa nykypäivän maailmassa. Seurakuntamme ei ole osa kansankirkkoa, vaan rakentuu sille raamatulliseksi vaihtoehdoksi. Olet tervetullut mukaan juuri sellaisena kuin olet!
--
