Suomen Pietistikirkko - kymmenen kohtaa uskosta

Uskomme perusta kuvataan apostolisessa uskontunnustuksessa.

1. Reformipietismi
Suomen Pietistikirkon oppi pohjaa 1500-luvun reformaation sola-periaatteille ja myöhemmän luterilaisen pietismin henkilökohtaisen uskon korostukselle. Näistä juurista nousee uusi ja itsenäinen, evankelista nykypietismiä edustava suuntaus: Reformipietismi, jossa keskeistä ovat omakohtainen usko,, Jumalan armon ehdottomuus ja yhdenvertainen seurakunta. 

 

2. Yksin Raamattu (sola Scriptura)
Uskon perusta on yksin Raamattu, jota sola Scriptura -periaate tarkoittaa. Mikäli sola Scriptura ymmärretään vakavasti, niin silloin kaikki usko, oppi ja käytäntö on perusteltava suoraan Raamatun jakeiden vastaavuuden kautta tai jakeiden vastaavuudesta johdettuna (positiivinen ilmoitus).

​

3. Kristuksen sovitus ja armo
Kristuksen ristinsovitus on universaali ja täydellinen, johon ei jäänyt mitään epäselvää. Mikään ihmisen teko tai kirkollinen rituaali ei voi Jumalan tekoa enää mitenkään täydentää: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19, KR 38). Tämä tarkoittaa, että kukaan ei synny syyllisenä, vaan Jumalan armossa. Jumala ei kuitenkaan pakota ketään pelastukseen, joten ihminen voi torjua armon epäuskossa. Pelastus on lahja, joka hyväksytään uskossa Kristukseen Jumalan armossa. 

 

4. Pelastus yksin armosta ja uskosta
Pelastus on yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa, yksin ristin tähden (sola fide, sola gratia, solus Christus). Kukaan ei voi pelastua ihmisen tekojen, ansioiden tai kirkollisten rituaalien kautta, vaan uskon kautta. Usko ei ole teko tai ansio, vaan sydämen hyväksyvä asenne armoon ja evankeliumiin.

 

5. Kaste ja armolahjat
Kaste ei ole pelastuksen ehto tai edellytys, vaan Kristuksen käsky, joka seuraa omakohtaista ja tietoista uskoa. Uskovan kasteessa Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen armoliiton sinetiksi. Armolahjat kuuluvat seurakunnalle, mutta niitä ei korosteta kirkon rutiinissa, vaan ne palvelevat yhteyttä ja evankeliumia.

 

6. Seurakunta
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja todellisten uskovien yhteisö, joka yhdessä elää rakkaudessa ja yhdenvertaisuudessa ilman mitään sortoa tai syrjintää. Kaikki ovat Kristuksessa tasavertaisia.

​

7. Pelastushistoria ja tuomio

Elämme nyt ristin ja Kristuksen paluun odotuksen välistä aikaa, Uuden liiton evankeliumia, Kristuksen lain alla. Kuolema ei ole lopullinen eikä pelottava, vaan Kristuksen odotuksen jatkumo, tiedoton lepo. Subjektiivisesti tämä voi kuitenkin tuntua siltä kuin viimeistä seuraava henkäys tapahtuisi sekunnin kuluttua Kristuksen edessä. Tuomiopäivä on uskoville vaelluksen arviointia, palkinto tai menetys, mutta ei kadotus. Kadotus ei ole Jumalan tahto, vaan oikeudenmukaisuutta armossa, joka seuraa armon torjumisesta epäuskossa.

 

8. Vastuullinen kristillisyys
Armo ei ole halpa, vaan se maksoi Kristuksen hengen. Siksi uskossa vaellus sisältää katumuksen, parannuksen ja kuuliaisuuden tarpeen, ei pelastuksen ehtona tai edellytyksenä, vaan sen seurauksena. Ihminen on itse vastuussa Kristukselle vaelluksestaan, mutta pelastus pysyy yksin Kristuksessa.

 

9. Ekumenia
Suomen Pietistikirkko tunnustaa, että pelastus on yksin Kristuksessa, kirkoista tai uskonsuunnista riippumatta. Mikään instituutio ei voi omistaa Jumalaa, tai Jumalan pelastuksen armoa, vaan pelastus on Jumalan lahja.

 

10. Lopun toivo
Kristuksen paluu ei ole tuhon päivä vihassa, vaan ristin jatkumo, Jumalan rakkauden ja koko pelastushistorian huipentuma. Tuhon hetkellä luomakunta uudistetaan ja ennallistetaan uudeksi taivaaksi ja uudeksi maaksi, jossa uskovat elävät iankaikkisesti Jumalan läsnäolossa ja valossa. Uskomme ei perustu pelkoon, vaan Kristuksen lupauksen luottamukseen: “minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).

--

​