Suomen Pietistikirkko - kymmenen kohtaa uskosta

Uskomme perusta kuvataan apostolisessa uskontunnustuksessa.

1. Reformipietismi
Suomen Pietistikirkon oppi pohjaa 1500-luvun reformaation sola-periaatteille ja myöhemmän luterilaisen pietismin henkilökohtaisen uskon korostukselle. Näistä juurista nousee uusi ja itsenäinen, evankelista nykypietismiä edustava suuntaus: Reformipietismi, jossa keskeistä ovat omakohtainen usko,, Jumalan armon ehdottomuus ja yhdenvertainen seurakunta. 

 

2. Yksin Raamattu (sola Scriptura)
Usko, oppi ja käytäntö on perusteltava Raamatun jakeiden vastaavuuden kautta tai näiden kautta johdettuna (positiivinen ilmoitus). Raamattu on Jumalan ilmoitus, johon usko, oppi ja elämä perustetaan. 

 

3. Kristuksen sovitus ja armo
Kristuksen ristinsovitus on universaali ja täydellinen, johon ei jäänyt mitään epäselvää. Mikään ihmisen teko tai kirkollinen rituaali ei voi Jumalan tekoa enää mitenkään täydentää: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19, KR 38). Tämä tarkoittaa, että kukaan ei synny syyllisenä, vaan Jumalan armossa. Jumala ei kuitenkaan pakota ketään pelastukseen, joten ihminen voi yhä torjua pelastuksen epäuskossa. Pelastus on lahja, joka hyväksytään uskossa, ilman tekoja, ansioita tai kirkollisten traditioiden ehtoja.

 

4. Pelastus yksin armosta ja uskosta
Pelastus on yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa, yksin Kristuksen ristin tähden (sola fide, sola gratia, solus Christus). Kukaan ei voi pelastua tekojen tai kirkollisten rituaalien kautta, vaan yksin uskon kautta. Usko ei ole teko tai ansio, vaan sydämen hyväksyvä asenne armoon ja Kristuksen evankeliumiin.

 

5. Kaste ja armolahjat
Kaste ei ole pelastuksen ehto tai edellytys, vaan Kristuksen käsky, joka seuraa tietoista uskoa. Uskovan kasteessa Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen lahjan armoliiton sinetiksi. Armolahjat kuuluvat seurakunnalle, mutta niitä ei korosteta kirkon rutiinissa, vaan ne palvelevat yhteyttä ja evankeliumia.

 

6. Seurakunta
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja uskovien yhteisö, joka elää rakkaudessa ja yhdenvertaisuudessa ilman syrjintää. Kaikki ovat Kristuksessa tasavertaisia.

​

7. Pelastushistoria ja tuomio

Elämme nyt ristin ja Kristuksen paluun odotuksen välistä aikaa, Uuden liiton evankeliumia, Kristuksen lain alla - ilman lakihenkisyyttä. Kuolema ei ole pelottava, vaan Kristuksen odotuksen jatkumo, tiedoton lepo. Tämä voi tuntua kuin viimeisen henkäyksen jälkeen heti seuraava henkäys tapahtuisi Kristuksen edessä, sekunnin kuluttua, vaikka todellisuudessa aikaa on kulunut. Viimeinen tuomiopäivä on uskoville vaelluksen arviointia, palkinto tai menetys, mutta ei kadotus. Kadotus ei ole Jumalan tahto, vaan oikeudenmukaisuutta armossa, joka seuraa armon torjumisesta epäuskossa.

 

8. Vastuullinen kristillisyys
Armo ei ole halpa, vaan maksoi Kristuksen hengen. Siksi usko sisältää myös katumuksen, parannuksen ja kuuliaisuuden tarpeen, ei pelastuksen ehtona tai edellytyksenä, vaan elävän uskon ilmentymänä. Ihminen on itse vastuussa Kristukselle vaelluksestaan, mutta pelastus pysyy yksin Kristuksessa.

 

9. Ekumenia
Suomen Pietistikirkko tunnustaa, että pelastus on yksin Kristuksessa, kirkoista tai uskonsuunnista riippumatta. Mikään instituutio ei voi omistaa Jumalaa, tai Jumalan pelastuksen armoa, vaan pelastus on Jumalan lahja.

 

10. Lopun toivo
Kristuksen paluu ei ole tuhon päivä vihassa, vaan ristin jatkumo, Jumalan rakkauden ja koko pelastushistorian huipentuma. Tuhon hetkellä luomakunta uudistetaan ja ennallistetaan uudeksi taivaaksi ja uudeksi maaksi, jossa uskovat elävät iankaikkisesti Jumalan läsnäolossa ja valossa. Uskomme ei perustu pelkoon, vaan Kristuksen lupauksen luottamukseen: “minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).

--

​