Kaste ja ekumenia - kansankirkon ja Pietistikirkon näkemyksistä löytyy myös yhteistä

Pietistikirkon kasteopissa pohditaan sekä teologiaa että kirkollista käytäntöä ja ekumeniaa. Kuva: Suomen Pietistikirkko.

Kiista kastekäsityksestä esitetään usein ehkä jyrkempänä kuin se todellisuudessa on, sillä lähtökohtana on yhteinen ymmärrys pelastuksesta. Kun lapsikastetta ja raamatullista kastetta (uskovien kastetta) avataan syvemmin, niin yhteistä ja kiistatonta on se, että pelastus ei toteudu ilman omakohtaista uskoa. Yhteisen ymmärryksen jakaa myös se, että kaste ei ole vain ihmisen teko, vaan Jumalan teko, jossa Pyhä Henki on kristillisyyden ytimessä. Kaste liitetään yhteisesti myös Kristuksen käskyyn ja armoliittoon.

Myös perisynnin osalta löytyy yhteistä ajattelua, sillä molemmat katsovat teoreettisessa teologiassa, että risti toi objektiivisen armon kaikille, mutta perisynnin vaikutus, ihmisen taipumus pahaan ja syntiin, ei poistu vielä tässä ajassa.

• Kansankirkon kasteopin loppuunviety logiikka katsoo, että ristin vaikutus todentuu vasta lapsikasteessa/kasteessa, joten vauva syntyy käytännössä valmiiksi syyllisenä ja kadotettuna (lue tarkemmin tästä).

• Pietistikirkko opettaa suoraan Uuden testamentin jakeisiin sidottuna (jossa perisynnin syyllisyyden sovitus on keskiössä), että Kristuksen risti on täydellinen, ajaton ja universaali sovitus, joten kaikki syntyvät Jumalan yhteydessä ja armon piirissä yksin ristin tähden: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19, KR 38). Näin ollen yksikään vauva ei synny valmiiksi syyllisenä ja kadotettuna, vaan yksin Kristuksen tähden Jumalan armossa.

Pietistikirkko opettaa, että pelastus todentuu ihmisessä uskon kautta, jota seuraa kaste Kristuksen käskynä ja Jumalan tekona, jossa Pyhä Henki lahjoitetaan. Kansankirkkokaan ei opeta, että kaste pelastaa, vaan että kasteessa vauva saa salatusti Pyhän Hengen ja uskon, joten Pietistikirkon kritiikki ei kohdistu kasteeseen, vaan sakramentaaliseen uskoautomaatioon.

Todellinen ero syntyykin siinä kysymyksessä, että voiko Pyhä Henki tulla ennen tietoista uskoa ja voiko usko syntyä ilman tietoista vastaanottamista? Eli kysymys ei ole sakramentista, vaan opista Pyhästä Hengestä.

Pietistikirkon johdonmukaisuus

Suomen Pietistikirkon kanta on hyvin johdonmukainen ja looginen. Uuden testamentin selkeä päälinja on usko - kaste - Pyhän Hengen lahja: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt. 2:38, KR 38)

• "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:15-16, KR 38).

  
  

Nämä ja muut vastaavat Uuden testamentin jakeet opettavat käytännön esimerkein ja suorin maininnoin, että Pyhä Henki ei ole seurausta mekaanisesta rituaalista, vaan tietoisesta vastaanottamisesta uskossa. Kristus käskee: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19), jossa pääverbi on tehkää opetuslapsiksi, jolloin opetuslapseutta seuraa kaste.

Uudessa testamentissa ei ole yhtään tapausta, jossa ensin kastetaan ja vasta myöhemmin kastetusta tehdään opetuslapsi. Läpi Uuden testamentin nähdään, että lapsikaste ei voi olla se kaste, josta Uusi testamentti puhuu, koska vauva ei kykene tietoiseen parannukseen ja kääntymykseen. Tästä syystä Raamattu ei myöskään opeta lapsikastetta yhdessäkään jakeessa tai esimerkissä.

Moni luterilainen tekee tästä klassisen argumentaatiovirheen, joka toteaa: "Raamattu ei kiellä lapsikastetta."

"Raamattu ei kiellä"

Se että Raamattu ei jotain suoraan kiellä, on enemmän kuin heikko peruste minkään kristillisen opetuksen tueksi, koska kristinuskossa - ja erityisesti sola Scriptura (yksin Raamattu) -periaatteessa - opetuksellinen normi ei ole siinä, mitä Raamattu ei kiellä, vaan mitä Raamattu opettaa, käskee ja esimerkeillään osoittaa.

Raamattu ei kiellä monia käytäntöjä, joita kukaan ei silti pidä oikeutettuina. Hiljaisuus ei ole lupa, vaan hiljaisuus on hiljaisuutta. Toisin sanoen kristinuskoa ei rakenneta Raamatun aukkoihin, vaan sen sisältöön, joka avaa positiivisen ilmoituksen ja odottaa seurakunnan seuraavan sitä.

Raamattu ei ainoastaan 'yleisesti vihjaa' usko-kaste-järjestykseen, vaan opettaa sitä täysin yksiselitteisesti, osoittaa sen esimerkeillä ja liittää siihen Pyhän Hengen lahjan (esim. Mark. 16:16; Apt. 2:38; Apt. 8; Apt. 10; Apt. 19). Tämä ei siis ole satunnainen opetus, vaan toistuva, jatkuva, johdonmukainen ja opetettu järjestys. Tässä tilanteessa kysymys ei ole siitä, onko toisin toimiminen kielletty, vaan oikea kysymys on se, millä perusteella poiketaan siitä, mitä Raamattu systemaattisesti opettaa?

Tässä ei kuitenkaan ole ongelmana kaste sinänsä, vaan sakramentaalinen uskoautomaatio. Lapsikaste olisi teologisesti keskusteltavissa, jos se nähtäisiin rukouksena ja siunaamisena, mutta ei Pyhän Hengen ja pelastavan uskon tapahtumana. Luterilaisessa lapsikasteessa kaste kuitenkin:

1. lahjoittaa Pyhän Hengen

2. synnyttää vauvalle uskon

3. tekee ihmisestä kristityn.

Tässä ei ole kyse enää rituaalista, vaan pelastuksen mekanismista, ja silloin ei ole kysymys pienestä poikkeamasta, vaan siitä, toimiiko pelastus ilman tietoista uskoa? Ja kun puretaan luterilainen lapsikasteoppi auki syvällisemmin, niin oppi itsessään vastaa, että ei toimi.

Luterilainen lapsikasteoppi ei nojaa Raamatun suoraan opetukseen vaan kirkolliseen traditioon. Rehellisyyden nimissä tämä tulisi sanoa avoimesti, jotta yksilö voi itse arvioida, perustaako uskonsa Raamatun opetukseen vai kirkollisiin perinnetapoihin.

Miksi lapsia kastetaan?

Lapsikaste alkoi vakiintumaan Katolisessa kirkossa vasta 500-luvulla Aurelius Augustinuksen (354-430) muodostaman perisyntikäsityksen jälkeen ja 1000-luvulle tultaessa se oli jo kirkollinen käytäntö. Augustinus käytännössä rakensi lapsikasteesta sakramentaalisen vakuutuksen perisyntiä vastaan, joka teki samalla myös kirkosta pelastuksen edellytyksen. Tämä jo itsessään hämärtää Kristuksen sovitusta, Jumalan armoa ja evankeliumia: "Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus" (1. Tim. 2:5). Pelastukseen ei tarvita ihmisen tekoja, kirkollisia rituaaleja tai muita välimiehiä kuin yksin Jeesus Kristus (Ef. 2:8-9).

Uskonpuhdistus 1500-luvulla karsi epäraamatullisia katolisia oppeja varsin rajulla kädellä, mutta Luther jätti ei-raamatullisina oppeina (ei opettavia esimerkkejä tai suoraa jakeiden vastaavuutta) lapsikasteen ja kolminaisuusopin, koska ne olivat jo 1500-luvulla niin syvään kansaan juurtuneita, että niiden karsiminen olisi vienyt Lutherilta kaiken uskottavuuden silloisessa täysin katolisessa maailmankuvassa. Tähän päätökseen vaikutti myös Lutherin oma katolilaisuus, mutta sen perintö jätti luterilaisuuteen sisäisiä ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia sekä oman opin että protestantismin periaatteisiin nähden.

Onko lapsikaste pätemätön?

Tässä vaiheessa herää kysymys siitä, onko lapsikaste kasteena täysin pätemätön vai vain raamatulliselta teologialtaan ongelmallinen?

Eräät muut protestanttiset näkemykset katsovat, että lapsikaste on täysin pätemätön, mutta tämä ajattelu sivuuttaa sen, että luterilainen kaste tapahtuu kuitenkin Kristuksen käskyn mukaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vaikka tämä ei tekisi lapsikasteesta raamatullista tai Jumalan tekoa, niin se tekee siitä kastekäskyn todistuksen, kun huomioidaan, että luterilaisen oman opin mukaan lapsikasteen vaikutus säilyy ja todentuu vasta myöhemmän omakohtaisen uskon kautta.

Näin ollen Pietistikirkko tunnustaa luterilaisen lapsikasteen kirkollisena kasteena, joten lapsikastetuille uskossa kaste on mahdollisuus, mutta ei ehto tai kynnys seurakuntaan hyväksymiselle. Näin uskossa kastetta ei nähdä uudelleenkasteena, vaan kasteen täyttymyksenä. Uudelleenkastetta Raamattu ei kuitenkaan suoraan kiellä, vaan antaa tästä jopa suoran esimerkin Paavalin kautta (Apt. 19:3-5).

Mikäli haluat oppia tarkemmin perisynnistä ja lapsikasteesta suhteessa Raamattuun, niin olet tervetullut seminaariimme, jossa käsittelemme mahdollisimman puolueettomasti sitä, mitä lapsikasteoppi oikeastaan opettaa sekä luterilaisen näkemyksen puolustuksen versus Raamattu.

--

Lue Pietistikirkon kasteoppi