Syntyperäinen armo - Raamatun mukainen näkemys ihmisen asemasta Jumalan edessä
© Suomen Pietistikirkko 2025-2026

Johdanto​

Kristillinen teologia on kautta aikojen pohtinut perisynnin luonnetta ja sen vaikutuksia ihmiseen. Läntisessä kirkossa Augustinuksesta (354-430) alkaen vakiintui käsitys, että jokainen ihminen syntyy perisynnin syyllisyyden alla – ikään kuin jo valmiiksi tuomittuna. Tämä ajattelu on johtanut moniin kiistoihin sekä pelastuksen yleisyydestä että Jumalan oikeudenmukaisuudesta.

​

Suomen Pietistikirkko on määritellyt teologisen näkemyksensä toisin: ihminen ei synny syyllisenä eikä valmiiksi kadotettuna, vaan syntyperäisessä armossa yksin Kristuksen ristin tähden. Tämä haastaa perinteisen perisyntikäsityksen ja antaa raamatullisesti perustellumman, Kristuksen täydelliseen sovitukseen keskittyvän näkökulman ihmisen asemasta Jumalan edessä.

​

Perisynnin syyllisyys ja vaikutus

Raamattu todistaa ihmisen turmeltuneesta luonnosta ja sen synnyttämästä taipumuksesta pahaan (Ps. 51:7; Room. 7:18–20). Perisynti ei kuitenkaan esiinny Raamatussa terminä, vaan siitä johdetaan oppi Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksista: "Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä” (Room. 5:12).

​

On kuitenkin tärkeää huomata, että Paavali korostaa tässä kuoleman ja synnin vaikutuksia, ei syyllisyyden automaattista siirtymistä vastasyntyneeseen. Toisin sanoen perisynnin vaikutukset ulottuvat kaikkiin, mutta sen syyllisyys ei ole sama asia kuin ihmisen oma rikkomus. Roomalaiskirje 5 kuitenkin jatkaa, että vaikka yhden teko toi kuoleman, niin Kristuksen teko toi kaikille elämän.

​​

Sovituksen universaali vaikutus

Uuden testamentin ydinsanoma on, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus poistivat perisynnin syyllisyyden täydellisesti, universaalisti ja kertakaikkisesti: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan” (2. Kor. 5:19, KR38).

• ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1. Joh. 2:2, KR 38).

• ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän” (Room. 5:18).

Näistä jakeista nousee selkeä ymmärrys: Kristuksen ristintyö kohdistuu myös ihmiskunnan perusongelmaan, Aadamilta periytyneeseen syyllisyyteen. Näin ollen Jumalan tekoa ei mikään ihmisen oma teko tai kirkollinen rituaali voi enää mitenkään täydellistää.

​

Uusi teologinen määritelmä

Koska Kristuksen sovitustyö on universaali ja täydellinen, niin yksikään ihminen ei synny enää syyllisenä, vaan jokainen ihminen syntyy Jumalan armon alla, toisin sanoen syntyperäisessä armossa. 

• Syyllisyys on poistettu: Kristuksen risti kattaa koko ihmiskunnan, heti syntymästä lähtien, joten kukaan ei synny Jumalan edessä kadotettuna, vaan Jumalan armossa yksin Kristuksen tähden.

• Vaikutus säilyy: ihmisen turmeltunut luonto ja taipumus pahaan ovat yhä todellisia, ja ne ilmenevät jokaisessa ihmisessä vielä tässä ajassa.

• Uskon merkitys korostuu: koska sovitus on ajaton ja universaali, niin ratkaisevaksi nousee ihmisen henkilökohtainen suhde Kristukseen.

• Näin ollen kadotukseen joutuminen ei voi enää johtua periytyneestä syyllisyydestä, vaan yksin epäuskosta (Joh. 3:16,18,36; Joh. 16:9; Room. 10:9–10; Ilm. 20:15).

Tämä näkemys tuo raamatullisen tasapainon universaalin sovituksen, yksin uskosta pelastuksen ja ihmisen turmeltuneen luonnon todellisuuden välille.

​

Pastoraalinen merkitys

Syntyperäinen armo avaa uuden näkökulman myös sielunhoidollisesti. Koska jokainen lapsi syntyy Jumalan armossa yksin Kristuksen tähden, niin se antaa Raamatun sanan kautta ymmärrettävän lohdutuksen nille vanhemmille, joiden lapsi kuolee varhain. Tämä tuo toivoa kaikille ihmisille, sillä kukaan ei ole syntyessään Jumalan hylkäämä, vaan Jumalan yhteydessä ja rakastama. Näkemys korostaa evankeliumin selkeyttä siitä, että Kristuksen sovitus kuuluu kaikille ihmisille, kuten Raamattu opettaa.

Lopullinen vapautuminen

Vaikka perisynnin syyllisyys on poistettu, niin sen vaikutus säilyy ihmisessä Kristuksen toiseen tulemukseen saakka. Lopullinen vapautuminen tapahtuu vasta silloin, kun kuolema ja synti lopullisesti kukistetaan (1. Kor. 15:22–28; Ilm. 21:4).

​

Syyttömänä syntynyt

Syntyperäinen armo voidaan siten ymmärtää vastaparina perisynnille. Jos perisynti (Original Sin) kuvaa sitä, että ihminen luonnostaan syntyy syyllisenä ja jo heti valmiiksi kadotettuna, erossa Jumalasta, niin Kristuksen täydellisen sovituksen tähden voidaan puhua syntyperäisestä armosta (Original Grace). Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen syntyy syyttömänä, Jumalalle kelpaavana, Jumalan yhteyteen.

 

Asiaa voidaan kuvata myös niin, että jokaisen ihmisen 'oletustila' on pelastus, jos ihminen ei torju armoa epäuskossa. Näin ollen usko ei ole teko tai ansio, ihmisen suoritus, vaan usko on sydämen hyväksyvä asenne Jumalan armoon ja Kristuksen evankeliumiin, siihen mikä jo on. Uskon kautta pelastus todentuu ihmisessä. Syntyperäinen armo tarkoittaa, että pelastus ei perustu ihmisen ponnisteluihin tai kirkollsiin rituaaleihin, vaan siihen, että Kristus on jo tehnyt kaiken valmiiksi. Tämä tarkoittaa, että pelastus on yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa, ehdoitta, kirkoista tai uskonsuunnista riippumatta.

​

Yhteenveto

Syntyperäinen armo tarkoittaa, että ihminen ei synny valmiiksi syyllisenä eikä kadotettuna, vaan yksin Kristuksen sovitustyön ansiosta Jumalan armossa, Jumalan yhteyteen. Perisynnin turmelus on vaikutus, joka säilyy taipumuksena syntiin ja pahaan, mutta sen syyllisyys ei enää ole osa ihmisyyttä. Pelastus todentuu henkilökohtaisesti uskossa Kristukseen, mutta sovituksen lahja on jo annettu kaikille (Ef. 2:8-9).

Syntyperäinen armo muodostaa raamatullisesti perustellun ja teologisesti johdonmukaisen näkemyksen, joka yhdistää Jumalan armon universaalisuuden ja ihmisen henkilökohtaisen vastuun.

​

Augustinukseen pohjaavassa perisyntikäsityksessä ihminen syntyy erossa Jumalasta, mutta Raamatun sana opettaa ja todentaa, että ihminen syntyy Jumalan yhteydessä, syntyperäisessä armossa: "Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden" (Room. 5:21).

--

Lue lisää: armosta.

Lue lisää: perisynnistä.