Ef. 2:8-9: 'Pelastettu Jumalan armosta' on yksi UT:n keskeisimmistä kohdista, joka pureutuu kristinuskon ytimeen

Usko on sydämen hyväksyvä asenne Jumalan armoon. Kuva: Suomen Pietistikirkko.

Ef. 2:8–9 on yksi Uuden testamentin teologisesti keskeisimmistä kohdista, ja se muodostaa myös Suomen Pietistikirkon kristillisten oppien ja periaatteiden ytimen. Kun Raamattua luetaan, niin monet jakeet 'vain luetaan' ja jatketaan eteenpäin, mutta mietitään näitä keskeisiä jakeita ja niiden merkitystä tarkemmin kristinuskon ja uskovan kannalta.

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9, KR 38).

Armosta te olette pelastetut

Armosta tarkoittaa tässä yhteydessä ansaitsematonta. Voidaan nähdä, että pelastuksen alkuperä on täysin ja yksin Jumalassa, ei ihmisen moraalisuudessa, tahdossa, valinnassa tai uskonnollisuudessa. Pelastus on Jumalan armoa, joten se ei ole mitenkään ansaittua.

Kun huomioidaan aikamuoto, te olette pelastetut (on teidät pelastanut, KR 92), huomataan, että tämä on jo tapahtunut menneessä, mutta vaikuttaa yhä nykyhetkessä. Pelastus on Jumalan toteuttama, Jumalan armosta ihmiselle antama, täydellinen ja valmis tapahtuma. Tämä ei ole mitenkään jatkuva ihmistekojen prosessi.

Pelastus tarkoittaa mahdollisuutta päästä tämän maallisen elämän päättymisen jälkeen ikuiseen elämään Jumalan läsnäoloon ja valoon.

Uskon kautta

Te olette pelastetut uskon kautta, joten usko on väline, ei syy. Näin ollen uskolla itsellään ei ole 'ansioarvoa' vaan se on sydämen vastaanottava ja hyväksyvä asenne Jumalan armoon. Usko toimii ikään kuin avoimena kätenä, joka ottaa armon vastaan. Tämä ei tarkoita uskon vuoksi tai uskon tähden, vaan uskon kautta.

Ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja

Toisin sanoen, pelastus ei ole itse ansaittua, vaan se on Jumalan lahja. Tämä korostaa pelastuksen lähtökohtaa ja alkuperää, pelastus on lähtöisin Jumalasta, joka tarkoittaa, että ihminen ei itse ansaitse tai aiheuta pelastusta, vaan kaikki on lahjaa. Ei edes usko ole itsestään syntyvää, vaan Jumalasta.

Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi

Tämä torjuu täysin ja yksiselitteisesti kaiken ihmiskeskeisen pelastusopin. Mikään ihmisen teko, moraalinen elämä, uskonnolliset rituaalit tai traditiot, yhteisön jäsenyys, ei mikään ihmiseen ehdollistettu asia mahdollista, edesauta tai ansaitse pelastusta. Eikä myöskään estä pelastusta. Pelastus ei perustu ihmisen tekoihin. Pelastuksen 'syy' on yksin Jumalassa. Ihminen on pelastuksessa vastaanottaja.

Miten tätä on ajateltava?

Nämä Ef. 2:8-9 jakeet tarkoittavat, että Jumala yksin toimii pelastuksessa, joten ihminen ei avusta eikä ansaitse pelastusta. Armo on Jumalan lahja, joka on jo annettu ihmiselle. Usko ei ole teko, jolla ihminen voisi ansaita armon, vaan usko on sydämen hyväksyvä asenne armoon ja evankeliumiin, jonka kautta vastaanotetaan lopullinen pelastus, iankaikkisuus Jumalan omassa läsnäolossa ja valossa..

Armo on kristinuskossa keskeistä; kaikki lähtee armosta, ei vaatimuksesta. Jumala ei valikoi ihmisiä, vaan kaikki ovat Jumalan armossa, Jumalan yhteydessä, yksin Kristuksen ristin tähden. Tämä on Uuden testamentin ydinsanoma. Pelastuksen perusta ja lähtökohta on Jumalan yksinomainen ja suvereeni armo, joka ilmaistaan protestantismin sola-periaatteissa 'kunnia yksin Jumalalle - Soli Deo Gloria'.

Pelastuksen, ja koko kristinuskon, lähtökohta on Jumalan maksimaalinen korottaminen, ei kirkon, ei ihmisen, ei minkään muun kuin yksin Jumalan.

Pelastus on todellinen jo nyt

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9, KR 38).

Meidän ei tarvitse kysyä: "kelpaanko minä Jumalalle?" sillä armo on jo annettu Jumalan lahjana. Pelastus ei perustu tekoihin, uskovan 'rooliin' tai ryhmään kuulumiseen, tai mitenkään ihmiseen itseensä. Pelastus on yksin Jumalan armosta, jonka ihminen hyväksyy uskossa Kristukseen.

Sola-periaatteet ja Ef. 2:8-9

Näissä jakeissa (Ef. 2:8-9) tiivistyvät sola-periaatteet.

Sola-periaate	Ef. 2:8–9
Sola gratia (yksin armosta)	"Armosta te olette pelastetut"
Sola fide (yksin uskosta)	"Uskon kautta", "Ette tekojen kautta"
Solus Christus (yksin Kristuksen tähden)	"Ette itsenne kautta*, (*Pelastus ei ole lähtöisin teistä", "Se ei perustu ihmisen tekoihin", KR 92)
Soli Deo gloria (yksin Jumalalle kunnia)	" Se on Jumalan lahja", "Ettei kukaan kerskaisi"

Tämä voidaan vielä tiivistää näin: Pelastus on yksin Jumalan teko, joka annetaan armosta, uskon kautta, ilman ihmisen tekoja, ja yksin Jumalan kunniaksi.

Miten tämä avautuu Pietistikirkossa?

Suomen Pietistikirkko vastaa kaikkiin sola-periaatteisiin suoraan uskolla, ilman mitään ehdollisuutta ihmisen tekoihin tai kirkollisiin traditioihin. Suomen Pietistikirkko yhdistää sovitusopissaan kaksi keskeistä käsitystä: syntyperäisen armon ja maltillisen synergismin.

Tiivistettynä uskomme, että Kristuksen ristinsovitus on universaali, ajaton ja kertakaikkisen täydellinen sovitus, joka ulottuu kaikkien syntien juurille, joten jokainen ihminen syntyy sovitettuna Jumalan armossa (syntyperäisessä armossa) ja yksin Kristuksen ristin tähden: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19).

Jumala ei kuitenkaan pakota ketään armoon, joten ihminen voi yhä torjua pelastuksen epäuskossa: "Autuas se, joka ei minua torju" (Matt. 11:6; Joh. 3:18) - tai hän voi hyväksyä pelastuksen uskossa Kristukseen. Usko ei ole teko tai ansio, vaan sydämen hyväksyvä asenne Jumalan armoon ja Kristuksen evankeliumiin.

Suomen Pietistikirkossa me uskomme, että pelastus on yksin ja todellisesti uskosta Kristukseen Jumalan armossa, ilman ehtoja, kirkoista tai uskonsuunnista riippumatta (Ef. 2:8-9). Mikään ihmisen teko tai kirkollinen rituaali ei voi Kristuksen täydellistä sovitustyötä enää mitenkään täydentää.

--