top of page
Image by Zac Durant

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16).

Kun mikään ei riitä - evankeliumi nykyihmiselle

Päivitetty: 28.1.


"Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois" (Joh. 6:37). Kuva: Suomen Pietistikirkko.
"Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois" (Joh. 6:37). Kuva: Suomen Pietistikirkko.

Useimmat ihmiset kokevat, että jokin on pahasti pielessä, vaikka eivät puhu siitä ääneen. Elämä tuntuu monesti väärältä, vaikka mikään ei olisi varsinaisesti rikki. Olemme jatkuvasti kiireisiä, mutta harvoin läsnä. Vaikka meillä on enemmän henkilökohtaista vapautta kuin koskaan ennen, niin silti koemme ahdistusta enemmän kuin ennen. Rakennamme identiteettiämme suorituksilla, vertailulla ja kontrollilla, koska meille on opetettu, että arvo täytyy ansaita. Ja silti mikään ei tunnu riittävältä.


Kyse ei ole siitä, että olisimme pahoja tai huonoja ihmisiä, vaan siitä, että olemme oppineet elämään tarinassa, jossa olet yksin, sinun täytyy selvitä, jos et hallitse, niin sinua hallitaan. Tässä tarinassa ihmisen arvo mitataan hyödyllä ja rahalla. Tässä tarinassa eläminen aiheuttaa pelkoa, häpeää, kilpailua ja sydämen kovuutta. Tätä tarinaa me pidämme ihmisen elämän 'todellisuutena'.


Toinen tapa on mahdollinen

Noin 2000 vuotta sitten ilmestyi ihminen, joka eli ikään kuin tuo tarina ei olisi totta. Hän ei puolustanut itseään, ei rakentanut valtaa, ei käyttänyt toisia hyväkseen, ei paennut kärsimystä, ei vastannut pahaan pahalla. Silti hän oli poikkeuksellisen vapaa, poikkeuksellisen selkeä, poikkeuksellisen myötätuntoinen, poikkeuksellisen rohkea. Tämä henkilö oli Jeesus Kristus.


Jeesus kertoi todellisuudesta, jota ei tarvitse kantaa yksin.


Mutta näin erikoinen ihminen ei sovi maailmaan, joka rakentuu pelolle ja vallalle, joten hänet vaiennettiin. Hänen elämänsä julistettiin epäonnistuneeksi ja hänen tiensä vaaralliseksi, mutta hiljainen viesti jäi elämään.


Evankeliumi elää

Jeesuksen kuolema ei jäänyt viimeiseksi sanaksi, vaan ihmiset alkoivat ymmärtää, että hänen elämänsä ei ollut harhaa. Jeesuksen tapa elää ihmisenä oli paljon todempi kuin järjestelmän vaade, ja vaikka hän kuoli väkivaltaisesti, niin rakkaus ei kuollut. Se mikä on totta ja hyvää, ei häviä, vaikka se murskattaisiin.


Jeesus ei tullut kertomaan, kuka Jumala on, vaan evankeliumi kertoo siitä, kuka ihminen voi olla. Jeesuksen opetus oli radikaali: rakkaus viholliseen, vallasta luopuminen ja kärsimyksen hyväksyminen ilman kostoa.


Tämä saa kysymään, voisimmeko mekin kokeilla elää toisin? Voisimmeko luopua tarpeesta todistaa arvoamme muille? Voisimmeko tehdä hyvää ilman takuuta? Voisimmeko antaa anteeksi, vaikka se ei hyödyttäisi suoraan? Voisimmeko uskaltaa olla haavoittuvia? Voisimmeko luottaa siihen, että uusi todellisuus kantaa?


Tämä ei tee elämästä helpompaa, mutta se tekee siitä todempaa.


Muutos maailmassa

Suurin valhe on väite, jossa meidän täytyy tehdä itsestämme kelvollinen. Kun lakkaamme elämästä tarinaa, joka perustuu pelkoon, niin alamme hengittää vapaammin ja alamme kohdata toiset aitoina ihmisinä.


Tämän kertomuksen päämäärä ei ole pako maailmasta, vaan muutos maailmassa. Muutos, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle, muutos, jossa arvo ei perustu suoritukseen, vaan totuuteen ja rakkauteen. Tämä muutoksen tie on hidas tie, mutta se on tie, joka tekee ihmisestä ihmisen.


Tämän muuttuneen todellisuuden perusrakenne on rakkaus. Jeesus itse opettaa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat" (Matt. 22:36-40).


Uuden testamentin ymmärrys avaa sen, että Jeesus opettaa elämää, ei enää Vanhan testamentin mukaista Jumalan palvontaa, vaan Jumalan seuraamista. Jeesus ei rakenna uskoa joukosta oppeja, vaan avaa uskon elämäntapana, jossa usko on kyky elää rakkaudessa ja ilman pelkoa. Jeesus opettaa, että uskossa pelastus on oman elämän näkökulman muutos ja koko aikaisemman identiteetin uudelleenrakentuminen. Usko luottaa siihen, että todellisuus on pohjimmiltaan hyvä: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo" (Joh. 8:12).

--




 
 
bottom of page