Naispappeus puhuttaa yhä - Uusi testamentti kertoo lukuisista naisista seurakuntien vastuutehtävissä

Raamattu tarjoaa lukuisia esimerkkejä naisten johtavasta asemasta seurakunnissa. Kuva: Suomen Pietistikirkko.

Monissa kristillisessä keskustelussa pohditaan yhä kysymystä naisten asemasta seurakunnassa. Erityisesti naispappeus puhuttaa, jolloin kysymys kuuluu: voivatko naiset toimia opettajina, johtajina ja pastoreina? Onko naisten rooli rajattu vain tietyille alueille, vai onko Raamatussa esimerkkejä naisista, jotka palvelivat laajasti seurakunnan rakentamisessa? Kun tarkastellaan Uuden testamentin kertomuksia ja opetuksia, niin löytyy vahva todistusaineisto siitä, että lukuisat naiset toimivat opettajina, apostoleina ja seurakuntien johtajina.

Raamatusta löytyy useita kohtia, jotka tukevat sitä, että alkuseurakunnissa naiset toimivat aktiivisesti kaikilla seurakuntaelämän osa-alueilla, myös johtavissa ja opettavissa tehtävissä. Tässä blogissa tuodaan esille keskeisimmät ja selkeimmät raamatulliset perusteet naisten tasa-arvoiselle seurakuntatyölle.

Naiset alkuseurakunnan työssä

Seuraavat naiset toimivat Uuden testamentin mukaan opettajina, johtajina ja apostoleina:

Henkilö	Tehtävä tai rooli	Raamatun kohta
Priscilla	Opetti Apollosta yhdessä miehensä Aquilan kanssa (opetustehtävä)	Ap.t. 18:24–26; Room. 16:3
Foibe	Seurakunnan palvelija (diakoni) ja suojelija — merkittävä johtaja	Room. 16:1–2
Junia	Apostoli (”arvostettuna apostolien joukossa”)	Room. 16:7
Filippoksen neljä tytärtä	Profetoivat (profeetan virka)	Ap.t. 21:9
Lydia	Ensimmäinen kristitty Euroopassa, kotiseurakunnan johtaja	Ap.t. 16:14–15, 40
Nymfa	Johti kotiseurakuntaa	Kol. 4:15
Loois ja Eunike	Opettivat Timoteusta uskossa (äidillinen ja opettavainen rooli)	2. Tim. 1:5; 3:15
Maria, Tryfaina, Tryfosa, Persis	Työskentelivät ahkerasti Herrassa — mahdollisesti opetuksen tai palvelutyön tehtäviä	Room. 16:6, 12

Nämä esimerkit osoittavat, että naiset eivät vain osallistuneet seurakuntaelämään, vaan heillä oli vaikuttavia, johtavia ja opetuksellisia tehtäviä. Erityisen merkittävä on Junia, jota Paavali kuvaa apostolina, joka Uudessa testamentissa viittaa sanansaattajaan ja seurakunnan perustajaan.

• Junia mainitaan apostolina, ja vaikka jotkut ovat kyseenalaistaneet nimen sukupuolen, niin suurin osa tutkijoista tunnustaa nykyisin hänen olleen nainen ja arvostettu apostoli.

• Priscilla mainitaan ennen miestään Aquilaa useammin, joten usein tulkitaan, että hänellä oli johtavampi rooli opetuksessa.

• Foibesta käytetty lähdesana 'diakonos' on sama, jota käytetään muualla miespuolisista diakoneista; tämä viittaa merkittävään johtavaan ja suojelevaan rooliin.

• Profetoiminen oli keskeinen julkinen palvelutehtävä alkuseurakunnassa; Filippoksen tyttärien maininta osoittaa, että naiset profetoivat julkisesti.

• Lydia ja Nymfa johtivat kotiseurakuntia; käytännössä seurakunnan kokoontumispaikka ja sen johtajuus.

Pyhän Hengen lahjat

Alkuseurakunnassa ei tehty eroa Pyhän Hengen lahjojen jakautumisessa sukupuolen mukaan. Apostolien tekojen 2. luvussa, viitatessaan profeetta Joeliin, Pietari julistaa:

”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia” (Ap.t. 2:17).

Pyhä Henki antaa lahjoja kaikille, sekä miehille että naisille, jotta seurakunta rakentuu ja Kristuksen evankeliumi leviää. Naiset profetoivat, opettivat, johtivat kotiseurakuntia ja palvelivat diakonin tehtävissä.

Raamatun käytännön opetus

Raamatun kokonaiskuva osoittaa, että:

• naiset ja miehet työskentelivät yhdessä seurakunnan rakentamisessa

• hengen lahjat eivät olleet sukupuolirajattuja

• johtajuus ja opetus eivät olleet yksinomaan miesten tehtävä.

  
  

On totta, että tietyissä kohdissa Paavali käsittelee seurakuntajärjestystä ja paikallisia tilanteita (esim. 1. Tim. 2:12; 1. Kor. 14:34–35) naisia sortavasti. Näitä kohtia tulee kuitenkin lukea Raamatun kokonaisilmoituksen valossa, jossa nähdään naisten käytännössä toimineen aktiivisesti, ja johtavissa palvelutehtävissä, jo siinä ajassa. Raamattu ei tarjoa tästä vain yhtä esimerkkiä, vaan lukuisia:

• Opettajina (Priscilla, Loois, Eunike)

• Apostoleina ja sanansaattajina (Junia)

• Seurakunnan johtajina (Lydia, Nymfa)

• Palvelutehtävissä ja diakonin asemassa (Foibe)

• Profetoijina ja rukousjohtajina (Filippoksen tyttäret)

• Herran palvelutyössä (Maria, Tryfaina, Tryfosa, Persis).

Lisäksi Paavali kirjoittaa yhdenvertaisuudesta Galatalaiskirjeessä:

"Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi" (Gal. 3:28).

Naispappeus on selviö

Raamatun sanoma on selvä: naiset ovat täysivaltaisia osallisia Kristuksen ruumiissa, ja heidän lahjansa ja kutsumuksensa ovat tarpeellisia seurakunnan rakentamisessa. Raamattu osoittaa selvästi, että lukuisat naiset toimivat opettajina, apostoleina ja seurakuntien johtajina, joten opetus, johtaminen, profetointi ja palvelu eivät ole sukupuoleen sidottuja, vaan Pyhän Hengen antamia lahjoja Jumalan valtakunnan edistämiseksi.

"Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä" (Jaak. 2:8-9).

Suomen Pietistikirkko ei aseta esteitä Jumalan kutsulle, sillä seurakunta ei ole vain valittujen yhteisö. Näiden Uuden testamentin osoittamien esimerkkien, ja Pietistikirkon Uuden liiton lakiopin mukaisesti, jokaisella uskovalla on täysi oikeus osallistua seurakuntaelämään ja kaikkiin sen tehtäviin. Naispappeus on siten selviö, mutta ei naispastoreina, vaan yhteisen seurakuntamme palvelijoina, kutsuttuina pastoreina.

Suomen Pietistikirkon keskeinen periaate on kaikkien seurakuntalaisten yhdenvertaisuus, joka tarkoittaa, ettei kirkko harjoita minkäänlaista sortoa tai syrjintää, vaan seurakunta on kutsuttu opettamaan ja elämään Kristuksen rakkauden mukaan. Tervetuloa seurakuntaan!

--