Miksi Suomen Pietistikirkko on perustettu?

Suomen Pietistikirkko tarjoaa raamatullisen vaihtoehdon kansankirkolle. Kuva: Suomen Pietistikirkko.

Suomen Pietistikirkko rakentuu heti alusta alkaen itsenäisenä kirkkona, joka tarjoaa kansankirkon liturgiselle perinteelle yhteisöllisemmän ja raamatullisemman vaihtoehdon. Seurakuntatapa on vapaamuotoista, mutta silti raamitettua, yhteisöllistä, mutta ilman vahvaa kokemuksellisuuden korostusta. Tämä tarkoittaa, että uskomme armolahjojen toimintaan, mutta emme korosta niitä rutiinissa.

Suomen Pietistikirkko rakentuu 1500-luvun luterilaisen reformaation sola-periaatteille (sola fide, sola gratia, solus Christus, sola Scriptura, soli Deo gloria) ja sen myöhemmän pietismin omakohtaista uskoa korostavalle periaatteelle, mutta joka muovautuu itsenäiseksi, nykyaikaiseksi ja yhdenvertaiseksi Reformipietismiksi. Tämä yhdistää kaksi tärkeää juurta: pietismin (luterilainen herätysperinne) ja globaalin evankelisen protestanttisuuden.

Pietistikirkon keskeinen ero kansankirkkoon lähtee siitä, että katsomme sola Scripturan (yksin Raamatun perusteella) tarkoittavan sitä, että kaikki usko, oppi ja käytäntö on sidottava Raamatun jakeiden vastaavuuteen tai johdettava vastaavuuden kautta (positiivinen ilmoitus).

Pietistikirkko protestantismin ytimessä

Kansankirkon uskonoppi pohjaa 1500-luvun uskonpuhdistuksen katolisiin jäänteisiin, joita on vaikeaa sovittaa ristiriidattomasti protestanttisen uskon keskeisiin sola-periaatteisiin (yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun perusteella, yksin Jumalan kunniaksi) tai Raamatun jakeiden vastaavuuteen.

Suomen Pietistikirkon uskonoppi on ainutlaatuinen siinä, että se vastaa kaikkiin keskeisiin sola-periaatteisiin suoraan uskolla, ilman ehdollisuutta ihmisen tekoihin tai kirkollisiin traditioihin. Uskomme, että pelastus on todellisesti yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa, ilman ehtoja, kirkoista tai uskonsuunnista riippumatta. Uskallamme väittää, että tästä lähtökohdasta uskomme vastaa protestantismin puhtainta ydintä.

Syyllisyys on poistettu

Keskeisin uskoamme muokkaava ymmärrys lähtee siitä, että Kristuksen ristinsovitus on universaali, ajaton ja kertakaikkisen täydellinen: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2. Kor. 5:19, KR 38). Tämä tarkoittaa sitä, ettei mikään ihmisen teko tai kirkollinen rituaali voi enää mitenkään Jumalan omaa tekoa ristillä täydentää. Kristuksen ristin jälkeen ei ole enää mitään epäselvää, vaan Jumalan armo tuli todeksi kaikille ihmisille yksin Kristuksen tähden. Risti ei ole yksi tapahtuma pelastushistoriassa, vaan se on sen keskipiste, joka muutti kaiken. Risti on kaikki.

Uuden testamentin keskiössä on lankeemuksesta periytyvän synnin sovitus, joten perisynnin syyllisyys on täydellisesti ja lopullisesti poistettu, mutta sen vaikutus, ihmisen taipumus pahaan ja syntiin, säilyy vielä tässä ajassa: "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän" (Room. 5:18).

Perisynti ei ole vain sivuhuomautus lankeemuksessa, jonka voisi helposti ohittaa ilman syvää teologista pohdintaa, sillä se vaikuttaa ihmisen syntymästä pelastukseen asti. Ensimmäinen kysymys kuuluu, mikä kadottaa, kun perisynnin syyllisyys on poistettu? Tästä ymmärryksestä kristinusko alkaa avautumaan siten kuin Raamattu opettaa. Tästä alkaa myös Suomen Pietistikirkon irtaantuminen luterilaisuuden katolisesta perinnöstä.

Syntyperäinen armo on kaikilla

Jumala sovitti maailman Kristuksessa, joka tarkoittaa, että armo on totta kaikille. Kukaan ei synny enää valmiiksi erossa Jumalasta, vaan Jumalan yhteydessä, joten perisynti ei voi enää johtaa kadotukseen. Ristin tähden kukaan ei synny syyllisenä, vaan syntyperäisessä armossa, mutta Jumala ei pakota ketään armoon, joten armon voi yhä torjua epäuskossa: "Autuas se, joka ei minua torju" (Luuk. 7:23). Jumalan armon mahdollistama pelastus todentuu ihmisessä lopullisesti uskon kautta, joten usko ei ole teko tai ansio, vaan sydämen hyväksyvä asenne armoon ja Kristuksen evankeliumiin (Ef. 2:8-9). Näin näemme, että ihminen pelastuu uskon kautta, joten epäusko torjuu Jumalan armon täysin: "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun" (Joh. 16:9).

Raamattu todentaa meille jo nyt, että epäusko on tosisynti, jota ei voi saada enää anteeksi tämän maallisen elämän päättymisen jälkeen, vaan se johtaa kadotukseen. "Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan" (Joh. 3:18 ks. myös 16,36; Ilm. 20:15). Kadotus ei siis johdu perisynnistä, vaan Jumalan armon torjumisesta.

Universaali sovitusoppi on avain Raamattuun

Tämä lähtökohta antaa avaimen koko Raamatun ymmärtämiselle, joka saa jakeet avautumaan ristiriidattomasti toisiinsa nähden. Se ei ole vain teologiaa, vaan se muodostaa uskon perustan, joka muuttaa ajattelua kristinuskoon, evankeliumin sanomaan ja jokaisen uskovan käytännön elämään. Uskosta tulee konkreettista, joka tekee koko elämän matkan parannuksesta tarpeellista. Näkemys korottaa, Raamatun alkukristillisen opetuksen mukaisesti, Jumalan armoa ja Kristusta Herrana ja pelastajana (soli Deo gloria). Se syventää myös ristin tapahtumia (paljon enemmän kuin sovitus) ja avaa uskon todellisuuden, jossa Kristus on täyttänyt kaiken vanhan. Pelastushistoriassa elämme nyt Kristuksen paluun odotuksen aikaa Uuden liiton evankeliumissa.

Tästä lähtökohdasta rakentuu Suomen Pietistikirkon Universaali sovitusoppi (yhdistetty perisynti- ja pelastuskäsitys / maltillinen synergismi), joka näyttäisi olevan ainoa tunnettu järjestelmä, joka soveltaa Ef. 2:8–9 jakeita täysin ristiriidattomasti uskon perustana. Tämä aukeaa siitä, että risti on kertakaikkisen riittävä. Näitä Ef. 2:8-9 jakeita "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi", voidaan pitää protestantismin peruskivenä, jossa ristin täydellisyys avaa koko Raamatun ymmärryksen.

Miksi Suomen Pietistikirkko?

Monet meistä ovat kasvaneet kansankirkossa, mutta kokeneet sen sidotuksi uskonpuhdistuksen katolisiin jäänteisiin, joiden käytäntö on ristiriidassa yksin Raamattu -periaatteen kanssa. Vaikka oppi olisi kuinka vanha ja vaikutusvaltainen tahansa, mutta jos sille ei löydy Raamatun jakeiden suoraa tukea (positiivinen ilmoitus), niin silloin se ei ole kristinuskoa. Pietistikirkko palaa alkukristilliseen uskon yksinkertaisuuteen.

Kun ymmärrämme, että Kristus on jo lunastanut meidät ristillä, ja yksin usko Kristukseen pelastaa - kirjaimellisesti - niin tämä muuttaa uskon ymmärryksen Raamatun sanaa vastaavaksi. On ehkä väärin sanoa, että uudistamme kristinuskoa, vaan oikeampi ilmaisu on, että palaamme siihen ymmärrykseen, jonka Jeesus Kristus on opettanut apostoleilleen, ja jotka ovat omakohtaisesti todistaneet Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Tämä muuttaa ymmärryksen myös sakramenttien merkityksestä, jotka ovat (kaste ja ehtoollinen) Kristuksen käskyjä ja Jumalan tekoja, mutta eivät pelastuksen ehtoja tai edellytyksiä.

Vaikka Pietistikirkko ponnistaa luterilaisesta reformaatiosta, niin yllä selitetyn valossa olisi ollut mahdotonta käynnistää toimintaa kansankirkon alla, kuten monet herätysliikkeet tekevät, jolloin he joutuvat usein kompromissiin kansankirkon näkemysten kanssa. Samalla haluamme uudistaa kirkollisuutta nykyaikaiseksi, yhdenvertaiseksi, yhteisöllisemmäksi ja vapaamuotoisemmaksi, mutta kuitenkin yhteisesti raamitetuksi seurakunnaksi, ilman raamatullista ristiriitaa ja kokemuksellisuuden korostamista.

Haluamme toteuttaa maltillista ja raamatullista kristillisyyttä, joka elää Uuden liiton evankeliumin ajassa. Avaamme avoimen hengellisen kodin kaikille, jotka etsivät selkeää ja Kristuksen luottamukseen perustuvaa uskoa nykypäivän maailmassa. Suomen Pietistikirkko ei ole osa kansankirkkoa, vaan rakentuu sille raamatulliseksi vaihtoehdoksi. Olet tervetullut mukaan juuri sellaisena kuin olet!

--